Linssipata

Ainekset:

Desilitra linssejä
Purkillinen tomaattimurskaa
n. 1/2 l kasvislientä
parsakaalia
sipuli
purjoa
palsternakkaa
kyssäkaalia
porkkanaa
pari kynttä valkosipulia
juustokuminaa
korianteria
suolaa
timjamia

Esikeitä linssejä noin 20 minuuttia.

Pilko sillä välin muut ainekset. Linssit ja pilkotut ainekset sekoitetaan pataan. Lientä niin että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Paistetaan uunissa (200) puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Tarjoa tuoreen leivän kera (kun uuni kerran on kuumana, voi ensin leipoa leipää

Resepti syntyi sunnuntaina kaappeja kaivellessa.

Kevät tulee!

Helsingissä saadaan nauttia talvikeleistä vielä jonkun aikaa, mutta puutarhurille kevät on jo alkanut. Kylvimme eilen lasten kanssa ensimmäiset siemenet taimipurtiloihin. Nyt odotetaan jännityksellä, miten kirsikkatomaatit, minipaprikat, chilit ja viidakkokurkut lähtevät käyntiin

Rakensin myös jo pikku parvekkeellemme pikkuisen minikasvihuoneen. Kuvia tulossa kun ilmat lämpenevät sen verran, että taimet saadaan ulos lasin alle.

Laskun aika

Niin sanotusti pohditumpi sisältö blogistani siirtyi tänä viikonloppuna uuteen osoitteeseen Laskun aika. Laskun aika käsittelee teollisen sivilisaation historiaa ja kohtaloa sekä yleisemmin ihmisen paikkaa maailmassa. Myös ajankohtaiset asiat saavat tuolla varmasti osansa. Tässä blogissa jatkan edelleen mm. aiheilla permakulttuuri, puutarha ja ruoka. Saatanpa myös kommentoida lyhykäisesti ajankohtaisia asioita, jotka eivät liity Laskun ajan teemoihin.

Sadonkorjuuta

Sadonkorjuu se vasta on kivaa!

Tässä pari reseptiä, jotta sato ei jäisi hyödyntämättä.

Kesäkurpitsapasta
(Kahdelle)

Yksi keskikokoinen kesäkurpitsa
Pari valkosipulinkynttä
Kourallinen persiljaa
Oliiviöljyä
Pastaa
Mustapippuria
Suolaa
Sambal Oelek -chilikastiketta tai vastaavaa

Leikkaa kesäkurpitsa viipaleiksi ja paista öljyssä kunnes viipaleet ovat pehmeitä ja ovat saaneet vähän väriä. Siirrä talouspaperin päälle valumaan.

Hienonna valkosipuli ja kuumenna oliiviöljyssä pannulla, älä ruskista. Kaada kuuma valkosipuliöljyseos hienonnetun persiljan päälle pieneen kulhoon.

Keitä pasta ja valuta. Sekoita kattilassa kaikki ainekset ja kuumenna hieman. Tarvittaessa voit lisätä vielä jonkin verran öljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja teelusikallisella chilikastiketta. Tarjoa juustoraasteen kera.

Resepti on alunperin täältä

Sadonkorjuukeitto
(Kuudelle)

Pari porkkanaa
Pari palsternakkaa
Muutama pieni kyssäkaali
200 g pensaspapuja
Muutama tomaatti
Pieniä parsakaalin kukintoja
Parsakaalin lehtiä
Pari kourallista munanuudeleita
Pari desiä paseerattua tomaattia
Muutama kynsi valkosipulia
Kasvisliemikuutio
Unkarilaista chilitahnaa tai vastaavaa
Paprikajauhetta
Mustapippuria
Kannikka kuivahtanutta vaaleaa leipää
Nippu persiljaa

Kalttaa, kuori ja puolita tomaatit, poista kanta.

Keitä tuoreita pensaspavun siemeniä kymmenen minuuttia, valuta. Jos käytät kuivattuja papuja, valmista papujen mukana tulleen ohjeen mukaan.

Valmista parin litran kasvisliemi, viipaloi porkkanat, palsternakat ja kyssäkaalit ja pane kiehumaan. Keitä puolisen tuntia, lisää tomaatit, hienonnettu valkosipuli, puoli ruokalusikallista chilitahnaa, kukkurainen teelusikallinen paprikajauhoa ja paseerattu tomaatti.

Keitä vielä kymmenisen minuuttia, lisää pavut ja nuudelit sekä morttelissa hienonnettu leipä. Keitä vielä viitisen minuuttia. Muutamaa minuuttia ennen tarjoilua lisää pikku parsakaalikukinnot ja parsakaalin lehdet (valitse pienehköjä, noin kymmensenttisiä lehtiä).

Annostele lautasille, varmista että kaikkiin annoksiin tulee parsakaalia ja parsakaalin lehti. Ripottele päälle hieman persiljaa. Halutessasi voit ripotella päälle myös hieman juustoraastetta. Tarjoa hyvän maalaissekaleivän kanssa.

Ruokaisamman keiton saat käyttämällä runsaammin papuja tai lisäämällä vaikkapa soijapaloja keittoon.

Resepti syntyi tänään noita vihanneksia ihmetellessä ja kaappeja kaivellessa.

Hyvää alkavaa syksyä!

Kasvun ihme

Täytyy sanoa, että näin aloittelevana keittiöpuutarhurina olen itse aivan ällikällä lyöty siitä miten vihannekseni kasvavat.

Tämä on sama penkki kuin edellisessä postissa, tosin eri suunnasta kuvattuna. Takana näkyy myös suhteellisen runsas hernerivi

Vihreää Juhannusta

Sain vihdoin ruohosilppua kasvimaani katteeksi. Ai että pikku kasvini tykkäävät.

Hyvää ja vihreää Juhannusta kaikille!

Bateria Papagaio

Karnevaalin kuumin, valovoimaisin ja komein rytmiryhmä valmistautuu päivän koitokseen - tsekatkaa mitkä säihkyvät instrumentit!

 

Ensimmäinen sato

Korjasin harjoittelukasvimaastani tänään ensimmäisen sadon! Saanko ylpeänä esitellä: 260 g pinaattia.

Ja eikun väsäämään pinaattikastiketta. Resepti on yksinkertainen: pinaatinlehdet ryöpätään, valutetaan hyvin ja suikaloidaan. Pannaan kattilaan ranskankerman ja hienonnetun valkosipulinkynnen kanssa, kiehautetaan. Maustetaan puolikkaalla kasvisliemikuutiolla ja puolella teelusikallisella punaista chilikastiketta.

Tarjotaan muna-fettuccine-pastan kanssa, päälle raastetaan hieman parmesan-juustoa. Tuli muuten HYVÄÄ!

Kastikkeen resepti on peräisin Inga-Britta Sundqvistin kirjasta Kasvissyöjän ruutukokki.

Uusi vaihde päälle

 

No niin, nyt riitti maailmanlopun julistaminen. Vaikka esimerkiksi katsaus Ylen viime päivien ympäristöuutisiin ei olekaan omiaan luomaan pelkkää toivoa, on kuitenkin aika kääntää katse kohti valoisampaa tulevaisuutta. Hyvänä johdatuksena tähän toimii permakulttuuri-liikkeen toisen perustajan, David Holmgrenin uusi saitti Future Scenarios.

Holmgrenin kirjoituskokoelma on ehkä paras tähän asti näkemäni kokonaisesitys ilmastonmuutoksen ja energiakriisin yhdessä tuottamasta ongelmavyyhdestä. Koko saitin sisältö on luettavissa yhteen pötköön, kirjan omaisesti lukuihin jaettuna, mutta yksittäiset aihealueet löytyvät myös helposti.

Perimmäinen viesti Holmgrenilla on ehkä se, että romahdus on todella tapahtumassa, mutta se ei ole maailmanloppu:

Like Pythagoras and the monks of Lindisfarne we live in a world of collapsing culture where we have to choose what is worthwhile at this great turning point in history. We are faced with the mixed pieces of the myriad of broken traditional cultures of the world and the novel and shining bits of unravelling industrial modernity. All of this will end in the dustbin of history. Our task is to choose which pieces of these jigsaw puzzle will be useful in creating an energy descent culture, the boundaries, features and colours of which, we can scarcely imagine. What is worth saving? What are the limits of our capacity. We have little time to decide and act. We must commit to concrete actions and projects. We must stake our claim, not for ourselves but for the future. However in commiting to our task we should remember the stories of Pythagoras and the monks of Lindisfarne. It is not the project but the living process that will be the measure of our actions. Let us act as if we are part of nature’s striving for the next evolutionary way to creatively respond to the recurring cycles of energy ascent and descent that characterise human history and the more ancient history of Gaia, the living planet. Imagine that our de[s]cendants and our ancestors are watching us.

Kuka kertoisi miten käännetään tuo loistava termi Energy descent?

Kasvun rajat

Teen tästä jossain vaiheessa oman sivunsa, mutta nyt kokoan tähän vain noston omaisesti vanhempia kirjoituksiani kasvun rajoista.

Kasvun rajat, tai hitunen pessimismiä

Arvio “alan” perusteoksesta Kasvun rajat (30-vuotispäivitys)

Vielä hitunen pessimismiä

Käsitteen jatkotyöstöä, osin ilmastonmuutoksen kannalta

Hitunen realismia, tai sivilisaatiomme romahduksesta

Kasvun rajoista epämiellyttävään johtopäätökseen: romahdus on väistämätön

Romahduksen anatomia

Mikä on romahdus? Mitä romahduksessa tapahtuu? Mistä romahdus johtuu?

Hitsi vie, mitä tehdä?

Kertausta ongelmavyyhdistämme sekä joitakin vaatimattomia keinoja pehmentää pudotusta