Kohti toisen sukupolven biopolttoaineita

Suomessa on herännyt suuri innostus biopolttoaineita kohtaan. Hurjimmillaan poliitikot intoilevat, että kaikki Suomessa käytettävä öljy korvataan kotimaisilla biopolttoaineilla. Tavoite on sinänsä hyvä, mutta liika intoilu pitäisi nyt unohtaa. Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet ovat tyypillisesti eko- ja erityisesti ilmastotaseeltaan heikkoja. Ruokakasvien tuotanto aiheuttaa kasvihuonepäästöjä kahdessa vaiheessa – ensin ”välttämättömien” lannoitteiden valmistuksessa ja vielä niiden käytössä pelloilla. Lannoitteista vapautuu pellolla typpioksiduulia (kotoisammin ilokaasua), joka on hiilidioksidia monisatakertaisesti pahempi kasvihuonekaasu. Lisäksi ruokakasveista valmistetun biodieselin energiavaste on osittain lannoitustarpeesta johtuen huono, tyypillisesti yhden suhde kolmeen.

Järkevää sen sijaan on investoida toisen sukupolven biopolttoaineisiin, joissa polttoaine tuotetaan esim. teollisuuden biojätteestä tai ”roskakasveista” kuten ruokohelvestä. Ruokohelpi on helposti kasvava heinäkasvi, jonka viljely vaatii vähemmän lannoitteita kuin ruokaviljan. Parasta kuitenkin on, jos polttoainetta voidaan tuottaa mahdollisimman paljon sellaisesta aineksesta, joka muuten menisi kaatopaikoille. Erityisen hyvä lähde ovat metsäteollisuuden jätteet. Polttoaineen tuotanto voidaan luontevasti keskittää lähelle jo keskitettyä teollisuutta.

Nyt on aika toimia

Ilmastonmuutoksen torjunnan tulee tapahtua kaikilla tasoilla, yksittäisestä ihmisestä globaalille tasolle saakka. Meistä jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan ja omilla kulutustavoillaan. Hyvät vinkit tähän löytyvät esim. www-sivustolta ilmastonmuutos.fi. Eikä kaikkea tarvitse tehdä kerralla ja esimerkiksi heti siirtyä työmatkoillaan joukkoliikenteen käyttäjäksi. Pienikin muutos auttaa – voin vaikka miettiä, miten vähentäisin ajamista edes hiukan, tai miten omat ostotottumukseni vaikuttavat.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne kaipaa radikaalia ajattelua

Pääkaupunkiseudun asukasmäärä jatkaa kasvuaan ja alueen autoistuminen kiihtyy. Kuten pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämisstrategiassa (PLJ2007) todetaan, ”autoliikenteen suorite näyttää kasvavan seudulla vuoteen 2030 mennessä lähes puolella, matkat pitenevät ja ruuhkaantuminen uhkaa lisääntyä tuntuvasti nykyisestä”. Samaan aikaan joukkoliikenteen osuus koko pääkaupunkiseudun liikenteestä on edelleen laskussa – vuonna 2030 ollaan ennusteen mukaan putoamassa 37 prosentin osuuteen.

Ainoa tapa turvata sujuva liikenne alueella on lisätä joukkoliikenteen osuutta tehdyistä matkoista. Tämä taas voidaan tehdä ainoastaan joukkoliikenteen vetovoimaa lisäämällä. Selvästi paras tapa lisätä joukkoliikenteen vetovoimaa on panostaa moderniin ja tehokkaaseen kevytraideliikenteeseen. Tällaisesta raideliikenteestä käytetään tyypillisesti nimitystä pikaraitiotie, englanniksi light rail. Pikaraitiotiellä on runsaasti etuja verrattuna useisiin muihin joukkoliikennemuotoihin, mutta tärkein näistä on kustannustehokas mahdollisuus lisätä joukkoliikenteen suosiota. Hyvin suunnitellun pikaraitiotien vetovoima perustuu ennen kaikkea matkustusmukavuuteen, lyhyeen ovelta ovelle matka-aikaan sekä toimiviin ja minimoituihin vaihtoihin.