Katselin tässä tänään kotona sairastaessani uudelleen, pitkästä aikaa, yhden lempielokuvistani – Terry Gilliamin Brazil. Täytyy sanoa, että siinä on elokuva, joka vain paranee vanhetessaan. Leffassa on mm. yksi historian parhaista Panssarilaiva Potemkin -viittauksista (kuuluisa porraskohtaus lastenvaunuineen – tai tässä siivouskoneineen). Käsikirjoittajana on ollut mukana nero Tom Stoppard, mikä on voinut tehdä vain hyvää.Elokuvaa on tapana sanoa “retro-futuristiseksi”, mutta todellisuudessa se kuvaa tietenkin tekoaikaansa (vuotta 1984!). Vaikutteita Gilliam on myös saanut kyseisen nimisestä Orwellin romaanista, mutta missään tapauksessa ei voi puhua muusta kuin vaikutteista – mikään 1984 filmatisointi ei siis ole kyseessä. Vaikka elokuvan työnimi oli kyllä 1984 1/2. (George Orwell muuten kirjoitti kirjansa vuonna 1948, ja ilmeisesti ajatteli myöskin kuvaavansa omaa aikaansa.)
Tänään katsottuna tämä hieno, satiirinen ja aidosti pelottava elokuva tuntuu kuvaavan aivan suunnattoman hyvin – arvatkaa kaksi kertaa – tätä päivää! Elokuvan totalitaaris-byrokraattinen valtio käy hämärää taistelua vielä hämärämpää terrorismia vastaan. Taistelua valtion puolella johtaa Informaatioministeriö (Ministry of Information, M.O.I.), missä likainen työ tehdään Tiedonhankintaosastolla (Information Retrieval). Ja kyse on tietenkin kidutuksesta, jolla ei saada muuta informaatiota kuin pakotettuja tunnustuksia. Kaikki tämä tarkkailuyhteiskunnassa, joka palvoo teknologiaa, kauneudenhoitoa ja kulutusta samaan aikaan kun luonto ympärillä on jo lähes täysin tuhoutunut.
Jill: Doesn’t it bother you, what you do in Information Retrieval?
Sam: I guess you would rather have terrorists?
Kuulostaako yhtään tutulta?
*****
Koska elokuva ei kaikesta huippuudestaan huolimatta ole täydellinen, annan sille neljä papukaijamerkkiä viidestä.




