Vielä hitunen pessimismiä

Olen yleensä pyrkinyt ajattelemaan, että vaikka asiat olisivat kuinka huonosti kannattaa kuitenkin keskittyä siihen miten ne saataisiin kääntymään paremmalle tolalle. Välillä on kuitenkin vaikeaa ylläpitää optimismia.

Ilmastonmuutos on jo lähes täydellisesti ja kaikkialla maailmassa tunnustettu merkittäväksi ongelmaksi, jolle on pakko tehdä jotakin. Hyvä näin. Vielä kun jotain tehtäisiinkin. Todellinen epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että ilmastonmuutos ei ole meidän varsinainen ongelmamme. Se on vain oire, joka johtuu syvemmällä olevasta ongelmasta. Ilmastonmuutos on kuin kuume, joka johtuu planeetalla jylläävästä viiruksesta. Tuo viirus aiheuttaa paljon muutakin vahinkoa isännälleen, imee planeetan voimavaroja ja tuhoaa sen kudosta. Tuo viirus olemme me.

I’d like to share with you a revelation I’ve had, during my time here. It came to me when I tried to classify your species and I realized that you aren’t actually mammals. Every mammal on this planet instinctively develops a natural equilibrium with its surrounding environment, but you humans do not. You move to an area and you multiply, and multiply until every natural resource is consumed. The only way you can survive is to spread to another area. There is another organism on this planet that follows the same pattern. Do you know what it is? A virus. Human beings are a disease, a cancer of this planet. You are a plague, and we… are the cure.

Näin sanoo agentti Smith elokuvassa Matrix vangilleen Morpheukselle. Smithin sanat ovat tietysti pääosin aivan höpöhöpöä, esimerkiksi nisäkkäiden tasapaino ympäristönsä kanssa ei johdu mitenkään niiden taipumuksesta hakeutua tasapainotilaan. Ihminen vain on siitä kiusallinen apinalaji, että olemme keksineet tavan ylittää luonnon normaalit rajoitukset – väliaikaisesti.

Ihmiskunnalta kesti vähän toistasataa vuotta polttaa puolet saatavilla olevasta öljystä. Samana aikana olemme panneet alulle yhden maapallon ja elämän historian suurimmista sukupuuttoaalloista. Nyt kun öljyvarat alkavat hiipua ja länsimaiden hallitukset haluavat ilmastonmuutoksen vuoksi korvata öljyn käytön jollain muulla, olemme siirtymässä polttamaan maailman sademetsiä autojemme tankeissa. Tällä vauhdilla sademetsät on menetetty alle kahdessakymmenessä vuodessa. Samalla rikkaiden länsimaiden autot ovat alkaneet kilpailla köyhien maiden nälkäisten kanssa viljelyalasta. Kohta olemme myös tilanteessa, jossa luonnonkalaa ei yksinkertaisesti enää ole. Puhtaan veden käyttö on viime vuosisadalla kasvanut kaksi kertaa nopeammin kuin väestö. Pian maapallon väestöstä 1,8 miljardia elää olosuhteissa, joissa puhtaasta vedestä on selvästi pulaa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Vaikea vaalitulos

Olipas sitten mielenkiintoinen vaalitulos. Vihreiden yhden paikan voitto oli tietenkin mukavaa, vaikka suoralla vaalijärjestelmällä paikkoja olisikin tullut vielä enemmän – eli Vihreiden ehdokkaat saivat monin paikoin hyvin ääniä, mutta suhteellinen vaalijärjestelmämme suosii suuria ryhmiä. Sen vuoksi myös Cronberg jäi rannalle.

En tiedä, mikä olisi ollut miellyttävä tulos. Yhdellekään kolmesta valtapuolueesta ei osaa toivoa vaalivoittoa, mutta väistämätöntähän on että jollekin sellainen tulee. Kokoomuksen jättivoitto on silti hämmentävä. Selvä viesti se on siitä, että Vanhasen hallituksen politiikka saa mennä.

Näyttää siltä että Suomeen tulee porvarihallitus. Jos hallitukseen pyritään saamaan eduskunnan suurin ryhmä Keskusta ja lisäksi kaikki vaaleissa voittaneet, mukana ovat Keskusta, Kokoomus, Vihreät, RKP ja Perussuomalaiset (revitäänpä siitä sitten huumoria..). Tälläisella hallituksella olisi eduskunnassa 130 paikkaa. Tuolla kokoonpanolla hallitukselle olisi ehkä mahdollista luoda kohtuullisen kunnianhimoinen ympäristö- ja ilmasto-ohjelma. Kokoomuksen vahva asema tosin saattaa vaikeuttaa useiden tehokkaiden ohjauskeinojen käyttöä. Periaatteessa oikea ekologinen verouudistus saattaa kuitenkin olla mahdollinen, koska eduskunnan enemmistö kannattaa sekä palkkaverotuksen lievää edelleen keventämistä että energiaverotuksen varovaista korottamista.

Suuri kysymys on tietenkin ydinvoima. Hesarin vaalikoneen mukaan eduskuntaan tuli nyt ydinvoimaenemmistö. En usko, että se kuitenkaan välttämättä tarkoittaa kuudennen ydinvoimalan rakentamispäätöstä. Mutta aika näyttää.

Olin muuten mukana vaalilautakunnassa Helsingin Malminkartanossa. Ja sepäs oli mielenkiintoinen kokemus! Siitä ehkä lisää tuonnempana.

PS. Edustava eduskuntaryhmä Vihreillä! Erityisen ilahtunut olen Pekka Haaviston ja Outi Alanko-Kahiluodon läpimenosta.

Kasvun rajat, tai hitunen pessimismiä

Donella Meadows, Jorgen Randers and Dennis Meadows: Limits to Growth – the 30-year Update

Alkuperäinen Kasvun rajat -teos ilmestyi vuonna 1972. Tämä liian vähän tunnettu teos pyrki matemaattisten simulaatioiden avulla osoittamaan, että silloisen kehityksen jatkuessa rajoittamattomana ihmiskunta joutuisi merkittävään kriisiin 21. vuosisadan alkupuolella. Simulaatioissa mallinnettiin mm. maapallon väestökehitystä, ruuantuotantoa, saastumista, teollista tuotantoa ja resursseja. Ilmestymisensä jälkeen kirja herätti paljon huomiota, mutta loppujen lopuksi lähes unohdettiin. Malleja pidettiin laajalti virheellisinä ennusteina, jotka väitteiden mukaan mm. ennustivat että öljyvarat loppuvat vuoden 1990 tienoilla. Todellisuudessa kirjassa ei kuitenkaan väitetty mitään sellaista. Käytännössä koko kirja yleisesti ymmärrettiin hyvin perusteellisesti väärin. Itse asiassa kirjassa esitetyt BAU-skenaariot (Businessa as Usual) ovat pitäneet hämmästyttävän hyvin kutinsa.

Seurantapainos ilmestyi vuonna 1992 otsikolla “Beyond the Limits”. Uudessa versiossa katsottiin, että ihmiskunta oli jo ehtinyt ylittää maapallon kantokyvyn. Tämä tarkoitti sitä, että kriisi ei enää ollut vältettävissä, vaan ainoastaan pehmennettävissä jos toimitaan välittömästi.

Uusin seurantaversio ilmestyi vuonna 2004 nimellä “Limits to Growth – the 30-year Update”. Tässä arviossa käsittelen kyseistä versiota, joka on myös ensimmäinen sarjassa, jonka olen lukenut kokonaisuudessaan ja lyhentämättömänä.

En tiedä mikä olisi sopivin sana kuvaamaan kirjan tarjoamia johtopäätöksiä. Huolestuttava? Pelottava? Järkyttävä? Masentava? Ahdistava? Joka tapauksessa esitetyt skenaariot ovat, no, vähintääkin huolestuttavia. Skenaarioita on yhteensä kymmenen kappaletta, ja ne vaihtelevat teoreettisesta “kasvua ilman rajoja” -skenaariosta masentavien “hallitsematon kasvu” -näkymien kautta jossain määrin lohdullisiin “härkää sarvista” -skenaarioihin.

Skenaarioista on pääteltävissä, että jos ihmiskunta ei pysty todella radikaaleihin muutoksiin, seuraukset ovat vakavat: maapallon väkiluku, elinajanodote ja hyvinvointi-indeksi lähtevät voimakkaaseen laskuun vuosisadan ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Vuosisadan lopulla arvot romahtavat parhaimmillaan lähelle 1980-luvun lukuja ja pahimmillaan 1940-luvun tasolle. Jos ihmiskunta ottaa käyttöön kaikki tarpeelliset toimet tilanteen pelastamiseksi, väkiluku stabiloituu noin 25% vuoden 2000 väkilukua korkeammalle tasolle vuosisadan puolivälissä. Samaan aikaan tulee kuitenkin vielä väistämätön notkahdus ruuantuotannossa, mikä alentaa elinajan odotetta väliaikaisesti. Lähes kaikissa skenaarioissa teollinen tuotanto romahtaa 1900-luvun alkupuolen tasolle vuoteen 2100 mennessä. Ainoat poikkeukset ovat skenaarioissa, joissa teollista tuotantoa tai kulutusta tietoisesti rajoitetaan, jolloin parhaimmillaan sekä tuotanto että yleinen hyvinvointi-indeksi tasapainottuvat melko lailla nykyiselle tasolle. Tämä edellyttäisi seuraavia toimia välittömästi:

• Väestönkasvua onnistutaan rajoittamaan merkittävästi kaikkialla maailmassa
• Tuotantoa ja kulutusta rajoitetaan
• Teknologia auttaa rajoittamaan saastumista, säästämään resursseja, parantamaan maatalouden tuottavuutta ja samaan aikaan suojelemaan viljelysmaata eroosiolta ja köyhtymiseltä

Kuulostaako haastavalta? Lisäksi mallit eivät ota sinällään huomioon ilmastonmuutoksen tai muun merkittävän ekokatastrofin vaikutuksia (paitsi ehkä välillisesti) tai mahdollisia levottomuuksia ja aseellisia kriisejä (lue: sotia).

Mitkä ovat ne työkalut, joita kirjoittajat tarjoavat tavoitteeseen pääsemiseksi? Monen mielestä ne ovat varmaan yllättäviä: visiointi, verkostoituminen, toden puhuminen, oppiminen ja rakastaminen. Aikamoista hippikamaa?

Tämä kirja antaa sen verran ajateltavaa, että joutunen palaamaan aihepiiriin vielä tuonnempana. Mutta papukaija antaa kirjalle täydet viisi papukaijamerkkiä.

Mehiläisten viimeinen tanssi

Yhdysvaltoja on kohtaamassa mehiläiskato. Mehiläiset ovat tekemässä sananmukaisesti katoamistemppua – katoavat pesistään eivätkä palaa. Jopa puolet koko kaupallisesta mehiläiskannasta on kadonnut, ilman mitään selitystä.

Tämä ei ehkä kuulosta huolestuttavalta, ennen kuin ajattelee mikä on mehiläisten merkitys koko ravintoketjussa. Jopa kolmannes ihmiskunnan ravinnonsaannista on riippuvaista hyönteisten tekemästä pölytyksestä, ja suurin osa tästä on mehiläisten aikaansaannosta. Yhdysvalloissa, missä maatalous on maailman teollistuneinta, mehiläistalous on muuttunut alkuperäisestä hunajantuotantoon keskittyneestä muodostaan moderniksi “pölytystaloudeksi”, jossa mehiläisyhtiöt kasvattavat jättimäisiä määriä mehiläisiä ja kuljettavat niitä rekka-autoilla pitkiä matkoja maatiloille pölytystöihin. Mehiläisiä suojellaan mehiläispunkeilta vahvoilla kemiallisilla torjunta-aineilla. Kuinka ollakaan, punkeista on kehittynyt torjunta-aineille vastustukykyinen kanta, joka on ilmeisesti jo tuhonnut villejä hunajamehiläiskantoja. Torjunta-aineet vahingoittavat myös itse mehiläisiä, ja kuningattaret tuottavat vähemmän jälkeläisiä ja elävät lyhyemmän aikaa kuin ennen.

Linkittämässäni New York Timesin artikkelissa kuvataan teollista mehiläistaloutta käsittämättömillä luvuilla. Mutta eivät pelkästään luvut ole käsittämättömiä, vaan itse nuo teolliset käytännöt. Mehiläisiä käytetään todella suoraviivaisesti teollisina tuotantovälineinä, joita kasvatetaan ja ruokitaan teollisesti ja tämän jälkeen kuljetetaan ympäri yhdysvaltoja töissä. Hunajan ei ole niin väliä, koska halpa kiinalainen hunaja on syrjäyttänyt kotimaisen hunajan markkinoilta.

Ja mitä mehiläistuottajat tekevät korjatakseen katoavien mehiläisten ongelman? Tilaavat tietenkin lisää mehiläisiä – vaikkapa Australiasta. Voi hyvää päivää. Mitä me oikein olemme tekemässä? Ostakaa lapset luomua.