Antero Alku: Mennäänkö metrolla? Joukkoliikenteen uusi aika
Pitkän linjan joukkoliikennemies, harrastajasta ammattilaiseksi siirtymässä oleva Antero Alku on julkaissut mainion perusteoksen nykyaikaisesta joukkoliikenteestä, erityisesti raideliikenteestä.
Teos tarjoaa tuhdin paketin yleistietoa raideliikenteestä ja sen hyvistä suunnitteluperiaatteista. Kirjassa käsitellään perusteellisesti kaupunkisuunnittelun ja joukkoliikenteen suunnittelun perusteet sekä raideliikenteen monenlainen kalusto.
Painavinta sisältöä ovat erilaiset joukkoliikennesuunnittelun “parhaat käytännöt” ja varoittavat esimerkit, jotka perustuvat kirjoittajan henkilökohtaisten kokemusten lisäksi kansainvälisiin tutkimuksiin. Nämä käsitellään pääasiassa otsikolla “Joukkoliikenteen suosion tekijät” sekä osittain luvussa “Joukkoliikenneverkon rakenne”.
Kirjoittaja käsittelee yleisellä tasolla myös joukkoliikenteen kannattavuutta sekä sen vaikutusta kaupunkitalouteen. Raideliikenteen ympäristövaikutukset ovat saaneet oman lukunsa ja lopuksi käsitellään joukkoliikennekaupungin käsitettä ja toteutusta sekä liikennettä kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun keinona.
Viimeinen luku on kirjan “nimiluku”, Mennäänkö metrolla? Luku (ja kirja) on Suomalaisesta näkökulmasta melko nokkelasti nimetty. Luvussa tuodaan hyvin esiin se tosiasia, että Helsingin metro ei ole mikään tyyppiesimerkki maailman metrojen joukossa, ja että itse asiassa suuri osa maailman metroista on kalustonsa puolesta raitioteitä. Muutenkin tulee hyvin esiin se, että erilaiset raideliikennemuodot ovat erityisesti kalustonsa puolesta nykyään lähenemässä toisiaan (eli kuten omalla alallani sanottaisiin, konvergoitumassa). Samanlaisilla junilla ajetaan niin maan alla, rautateillä kuin kaupunkikeskustojen kävelyalueilla.
Kaiken kaikkiaan kirja on todella perusteellinen esitys nykyaikaisesta joukkoliikenteestä. Hyvä kuvitus ja ulkoasu tekee kirjasta myös mukavan selailuteoksen. Tämän teoksen voisi mieluusti lahjoittaa ensi alkuun vaikka kaikille Helsingin kaupunkisuunnittelu- ja joukkoliikennelautakuntien jäsenille.
Papukaija antaa tälle erinomaiselle kirjalle täydet viisi papukaijamerkkiä.
