we’re trapped in the belly of this horrible machine
and the machine is bleeding to death
the sun has fallen down
and the billboards are all leering
and the flags are all dead at the top of their poles
– Godspeed You Black Emperor: Dead Flag Blues
Tällä palstalla on ollut suhteellisen hiljaista viimeisten kuukausien aikana. Tämä on johtunut yhtäältä siitä, että työkiireet ovat vieneet aikaani, ja toisaalta siitä, että olen joutunut pohtimaan monia asioita hyvin perusteellisesti uudelleen.
Kirjoitin maaliskuussa maailman synkeästä tilasta ja ihmiskunnan ikävistä tulevaisuuden näkymistä hieman pessimistiseen sävyyn. Sittemmin olen joutunut toteamaan, että nämä pessimistiset näkemykset ovat yksinomaan realistisia. Tuossa kirjoituksessani pelkäsin, että olemme jo myöhässä eikä sivilisaatiomme romahdusta voi enää estää. Nyt olen melko lailla varma asiasta. Romahdus on väistämätön. Voimme ainoastaan arvailla romahduksen aikataulua, mutta hyvät perustelut on sellaisellakin näkemyksellä jonka mukaan romahdus on jo käynnissä. Todennäköisin lopullisen romahduksen käynnistäjä näyttää olevan maailman öljyvarojen hiipuminen (peak oil).
Kullakin elinympäristöllä on oma rajallinen kantokykynsä, joka asettaa rajansa kunkin eliölajin populaatiolle. Tämä kantokyky voi vaihdella olosuhteiden mukaan, mutta ei luonnollisestikaan voi kasvaa rajattomasti.
Ihminen on evoluutiohistoriansa aikana kyennyt nostamaan elinympäristöjensä kantokykyä useaan otteeseen. Tämä on yleensä tapahtunut uusien teknologioiden avulla ja muiden eliölajien tai populaatioiden (myös toisten ihmispopulaatioiden) kustannuksella.
Fossiilisten polttoaineiden (erityisesti öljyn) “keksimisen” myötä ihminen keksi lopulta jotain, millä kantokyky voitiin väliaikaisesti ylittää. Tällainen kantokyvyn väliaikainen ylittäminen on täysin mahdollista, mutta sen seurauksena on väistämättä romahdus ja alkuperäisen kantokyvyn merkittävä aleneminen.
Selkeitä merkkejä tästä kantokyvyn ylittämisestä (ylilyönti, overshoot) ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, vesipula ja viljantuotannon väheneminen suhteessa populaatioon.
Siinä vaiheessa, kun ylilyönnin mahdollistanut resurssi alkaa hiipua, eli maailman öljyvaroista yli puolet on käytetty, kasvun täytyy loppua. Kun kasvu loppuu, seuraa itseään kiihdyttävä romahdus, joka päättyy vasta kun ylläpidettävissä oleva taso on jälleen saavutettu. Ihmiskunnan osalta optimistinen arvio ylläpidettävissä olevasta populaatiosta on noin miljardi – eli alle kuudesosa nykyisestä.
Tämä kuulostaa varmaan aika ikävältä. Niin minustakin. Pitääkö siis vaipua toivottomuuteen? Ei mielestäni. Vaikka romahdus (ennemmin tai myöhemmin) väistämättä tulee, ihmislaji tuskin ainakaan tässä romahduksessa vielä kokonaan katoaa maapallolta. Lisäksi voimme sekä yksilöinä että yhteisönä lieventää romahduksen vaikutuksia, sekä omalta osaltamme että laajemmalti.
Sitäpaitsi kukkaset ovat kauniita.
Palaan asiaan.
—–
Kirjallisuutta:
Catton, William R. Jr.: Overshoot. The Ecological Basis of Revolutionary Change. University of Illinois Press 1982. ISBN 978-0-252-00988-4
Diamond, Jared: Collapse. How Societies Choose to Fail or Succeed. Viking 2005. ISBN 0-14-303655-6
Greer, John Michael: How Civilizations Fall. A Theory of Catabolic Collapse. 2005. http://www.xs4all.nl/~wtv/powerdown/greer.htm
Meadows et. al.: Limits to Growth. The 30-Year Update. Earthscan 2004. ISBN 1-84407-144-8
Roberts, Paul: Kun öljy loppuu. Uuden energiatalouden vaihtoehdot. Edita 2006. ISBN 951-37-4575-9
Tainter, Joseph A.: The Collapse of Complex Societies. Cambridge University Press 1988. ISBN 0-521-38673-X
