Blogin kirjoittaminen on tietenkin jatkuvaa samoihin asioihin palaamista ja itsensä toistamista. Nyt ajattelin toistaa itseäni aivan suunnitelmallisesti, tosin tarkoituksenani hieman kirkastaa mahdollisesti sekavaa ajatteluani mahdollisille lukijoilleni – ja ehkä itsellenikin.

Ajattelin lähestyä aihetta muutaman teesin kautta, mahdollisimman lyhyesti ja selväkielisesti.

1. Kasvulla on rajat

Ihmiskunta elää maapallolla, joka on rajallinen planeetta. Uusiutumattomien luonnonvarojen määrä on rajallinen, samoin kuin uusiutuvien luonnonvarojen uusiutumisvauhti. Ihmiskunta tai ihmiskunnan talous tai tuotanto eivät voi kasvaa rajallisen maapallon rajoitusten yli.

1.1. Rajojen ylittämisestä seuraa korjausliike

Jos rajat ylitetään, seurauksena on korjausliike. Ympäristönsä kantokyvyn ylittänyt populaatio palaa väistämättä kestävälle tasolle. Lisäksi rajojen ylittäminen alentaa rajoja, jolloin kestävä taso on aikaisempaa alempi.

2. Ihmiskunta on jo monelta osin ylittänyt rajat

Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla. Monet ekosysteemit ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat merkittävästi vahingoittuneet. Selvin merkki rajojen ylittämisestä on suurin globaali haasteemme ilmastonmuutos. Lisäksi pitkään ennustettu resurssien hiipuminen on ilmeisesti iskemässä, ensimmäiseksi öljyhuipun muodossa.

3. Korjausliike on väistämätön

Seuraten edellisistä, korjausliike on väistämätön. Tämä tarkoittaa joko ihmiskunnan populaation, kulutuksen tai molempien merkittävää vähenemistä.

4. Korjausliike voi olla enemmän tai vähemmän hallittu

Tämä korjausliike voi olla eri asteisesti vapaaehtoinen, oma-aloitteinen ja hallittu; tai se voi olla “luonnon” sanelema ja hallitsematon. Mitä enemmän korjausliike on vapaaehtoinen, sitä vähemmän sen tarvitsee olla hallitsematon.

4.1. Hallittu korjausliike on erittäin vaativa

Vapaaehtoinen, hallittu korjausliike on erittäin vaativa. Kulutuksen ja populaation vähentäminen tuntuvat lähes ylitsepääsemättömiltä haasteilta.

5. Sivilisaatiot ovat huonoja ratkaisemaan systeemisiä ongelmiaan

Ihmisen sivilisaatiot, kehittyneet hierarkiset yhteiskunnat, ovat historiallisesti katsottuna huonoja ratkaisemaan systeemisiä eli rakenteisiinsa liittyviä ongelmia. Kasautuneista ongelmista ja niiden ratkaisemiseksi syntyneestä monimutkaisuuden kasvusta on usein seurauksena yhteiskunnallinen romahdus.

6. Jossain määrin hallitsematon korjausliike on todennäköinen

Seuraten edellisistä, jossain määrin hallitsematon korjausliike on todennäköinen. Tätä korjausliikettä voi luonnehtia romahdukseksi.

7. On toimittava sen eteen, että korjausliike olisi mahdollisimman hallittu

Koska hallitsematon korjausliike eli romahdus on lievimmilläänkin erittäin vahingollinen, täytyy pyrkiä tekemään korjausliike oma-aloitteisesti eli hallittuna. Tämä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä, kasvun hillitsemistä, ilmastonmuutoksen torjumista, ekologisen jalanjäljen pienentämistä. Tämän on tapahduttava yksilötasolta aina globaaliin talouteen saakka.

8. Koska hallitsematon korjausliike kuitenkin on jo todennäköinen, täytyy varautua myös siihen

Hallitsemattomaan korjausliikkeeseen eli romahdukseen on varauduttava. Myös tämän täytyy tapahtua yksilötason lisäksi kaikilla muillakin tasoilla. Eräs tapa varautua romahdukseen ja tehdä siitä lievempi on lisätä yhteiskunnan ja järjestelmiemme vastustuskykyä ja vikasietoisuutta, joka nykyisen tehokkuusajattelun myötä on ajettu minimiinsä. Tähän aiheeseen palaan vielä.

Sillä välin kannattaa käydä täällä!