Ai miksi blogin nimi on Papukaijapäiväkirjat? Ja miksi käytän papukaijamerkkejä kirja- ja elokuva-arvioissani? Siihen on ainakin kolme syytä:
Uhanalaiset papukaijat ovat oiva symboli luonnolle ja lajistolle globaalisti kohdistuvalle uhalle.
Sirkus Papukaija oli merkittävä (eli yksi niitä harvoja) lastenohjelma silloin kun olin aivan pieni. Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.
Imperio do Papagaiossa (“papukaijan valtakunta”) soittelen erilaisia rytmisoittimia koulun bateriassa eli rumpuryhmässä.
Papukaijat ovat myös kauniita ja värikkäitä lintuja – vaikkapa punavihreitä 
Sitäpaitsi ne ovat oikeasti älykkäitä otuksia – ehkä..
Keskeisimpiä kirjoituksia
Kirjoituksia kasvun rajoista (2007, 2008 )
Kirjoituksia henkilöautojen päästöistä ja vetytaloudesta (Helmikuu 2007)
Päästöt kuriin henkilökohtaisella päästökaupalla (18.12.2006)
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne kaipaa radikaalia ajattelua (14.11.2006)
Ja niitä papukaijapisteitä olen siis jakanut arvostelemilleni kirjoille.
Hei. Näin Voimala-ohjelmassa 4.2. 08 Pasi Toiviaisen haastattelun ja häntä kun lähdin etsimään googlesta, löysin papukaijapäiväkirjan.
Onpa mukavan oloista tekstiä.
Kiitos.
Itse olen 70-luvulta yrittänyt tehdä kaikkeni planeetan pelastamiseksi. Tuntuu siis samalla karmivalta, mutta jotenkin lohduttavalta, että nyt asioista ruvetaan puhumaan.
Miten ihmeessä me voisimme vaikuttaa laajemmin? Vaikka oman elämän mahdollisimman ekologinen eläminen viekin valtavasti aikaa ja energiaa, tuntuu kyllä ihan ehdottomalta olla yhteydessä muihin ja tuntea siten oman elämän sä kaikki lukuisat valinnat merkityksellisiksi.
Kasvimaa, lampaita omaan tarpeeseen, ensisijaisesti villaa tuottamassa ja kanoja ja puu-uuneja ja sillä lailla yritetään mennä. Vaikka “kunnon” maalaisina meillä onkin auto….
Hyvää jatkoa.
Olen aika huono näissä tietokonehommissa. En edes oikein tiedä mihin tämä kommentti päättyy. Luulen sen menevän Janne Haahdille.
Valoa!
Voi että, kasvimaa ja lampaita, kanoja ja puu-uuneja. Siinäpä sitä on permakulttuuri-ideaalia!